top of page

Live fast, die young
My teen heart got me living on the run

  • Name Aaron Matthew Hale

  • Nickname Ron, Ronnie
     

  • Born 12.07.1999

  • Age 21 yo

  • From London, England
     

  • Sexual male

  • Sexuality bi

  • Relationship status on-off dating w/ Summer
     

  • Occupation sosiology student @  UCF

  • Location  College district/Millenia District

We are free minds
So let's go heaven knows what we will find

X So I roll like a stone, hands up in the air, I don't wanna care and I'll die with no regrets. I roll like stone, everything I break and all of my mistakes

Nuori taitelijasielu, Regina Jones, oli aina jokseenkin naiivi ja liian unelmoiva persoona. Hän oli vasta 16-vuotias tavatessaan viisi vuotta vanhemman Markus Halen, rikkaan perheen ainoan hemmotellun lapsen. Suhde oli aluksi varsin kevyt kenkäinen, mutta kun Regina huomasi olevansa raskaana muuttuivat asiat vakavammiksi kertaheitoilla, eikä nuoret vanhemmat osanneet suhtautua tulevaan perheenlisäykseen mitenkään järkevästi, olivathan he itsekin vielä lapsia. Silti Markuksen hallitsevat vanhemmat käytännössä pakottivat kaksikon naimisiin tulevan lapsen tähden, joka lopulta jäi vain heittopussiksi kiistojen ja riitojen keskelle vailla suurempaa rakkautta.

Lapsuuden vuodet olivat varsin yltäkylläistä aikaa Lontoon sykkeessä, mutta siltä elämä oli aina jokseenkin kieroa. Regina oli aina varsin onneton ja masentunut maalatessaan tauluja ja Markus oli aina töissä ja juoksi vieraissa minkä kerkesi, isovanhempien ollessa liian tiukkoja ja kylmiä vanhanaikaisine kasvatusmetodeineen. Aaron käytännössä kasvoi ilman lämpimiä rakkaudenosoituksia, vaikka välittämisen tunteita ilmassa silloin tällöin leijuikin. Eihän vilkkaalta lapselta ikinä mitään puuttunut, paitsi kunnioitusta ja kurinalaisuutta. Siinä missä ensimmäiset 6 vuotta elinajasta pysyttiin ehkä suurin piirtein hiljaa muita miellyttääkseen, alkoi vuosi vuodelta kuori rakoilla ja esiin tunkea se kapinallinen sielu, joka janosi vapautta ja seikkailuja, kaikkea sitä mitä ylisuojelevassa ja sääntöjen täyteisessä maailmassa kartettiin. Lopulta kaikki repeytyi aika lailla yhtäkkiä ja samaan aikaan. Markus oli aina ollut epävakaa persoona ja oli tiettävästi useammin kuin kerran tai kahdesta taipunut fyysisen kurituksen puoleen seuraten asiassa oman isänsä jalanjälkiä. Osansa oli saanut niin oma vaimo, kuin oma poikakin: ensimmäinen todellinen isku vasten lapsen kasvoja osui kuitenkin vuonna 2006 pieleen menneen yrityskaupan takia, koska Aaron nyt vain sattui olemaan sopiva kohde. Väkivaltaisuuden jatkuessa poika aluksi yritti olla näkymätön ja hiljaa, tehdä niin kuin käskettiin. Olla poissa silmissä, olla olematta. Valitettavasti ei omat teot auttaneet ja ajansaatossa isän käytös muuttui vain aggressiivisemmaksi niin isovanhempien kuin oman äidinkin kääntäessä selkänsä. Minkä olisi heikko Regina miehelleen mahtanut ja lopulta naisen ratkaisu oli vain yksi kaunis päivä kadota ja samalla jättää avioerohakemus keittiön pöydälle.

Elämä muuttui vaikeammaksi Reginan lähdettyä, luonnollisesti. Vaikka äidin rakkaus oli aina suurimmaksi osaksi hukkunut masennuksen taakse, oli se silti ollut jotain verrattuna jäljlelle jääneeseen koleuteen, eikä Markuksellakaan ollut enää kuin poikansa kehen purkaa omat tunteensa ja stressinsä. Eli siinä missä mies todellisuudessa oli helpottunut erosta, käytettiin Reginan lähtemistä taas yhtenä tekosyynä, jota saatettiin hyväksikäyttää kiukuttelussa. Myös isovanhemmat syyttivät Aaronia perheidyllin rikkomisesta, olihan nuorikko aina ollut hankala ja hankalammaksi hän vuosi vuodelta kasvoikin. Kotiin ei koulun jälkeen haluttua saapua, vaan kavereilla ja kaduilla notkuttiin, jo hyvin nuorena pahoille teille eksyttiin. Ilkivallasta, varastelusta, alkoholista ja bileistä haettiin sisältöä elämään, apua kaiken unohtamiseen. Tietenkään tämä ei isää eikä tämän vanhempia miellyttänyt ja kaikesta syntyi varsinainen noidan kehä – mitä enemmän Aaron temppuili ja kapinoi, sen enemmän otetta yritettiin tiukentaa ja poikaa saada kuriin väkipakolla, mikä aiheutti vain enemmän uhmaa ja vastarintaa.

Täyttäessään 15 vuotta ei Aaronin elämä ollut sen paremmaksi muuttunut ja meno oli menossa hyvinkin alamäkeen. Silloin kuitenkin, ensimmäistä kertaa lähes kahdeksaan vuoteen, otti Regina yhteyttä poikaansa. Nainen oli kuulemma aikoinaan paennut Yhdysvaltoihin, tehnyt parannuksen ja oli nykyään kunnossa kaikin puolin. Ennen kaikkea hän halusi poikansa asumaan luokseen toiselle mantereelle, hyvittää ja korvata ne kaikki menetetyt vuodet ja tekonsa. Aaron kuitenkin nauroi ehdotukselle päin naamaa ja käski äitinsä pysymään kaukana: lapsesta oli kasvanut nuorukainen, jonka kuori oli niin kova ja sisus niin rikki. Isälle ei äidin yhteydenotosta mitään mainittu, eikä myöskään isovanhemmille, todellisuudessa kaikki painettiin villaisella ja unohdettiin varsin nopeasti. Regina kuitenkin jatkoi sinnikkäästi poikansa pommittamista ja lopulta kääntyi jo perheen vanhimpien puoleen, jotka olivat luonnollisesti hyvin katkeria ja vihaisia: ei Aaron mihinkään saisi lähteä, siitä huolimatta, että hän oli varsinainen riesa, jonka kanssa ei meinannut enää kukaan pärjätä. Siitä sai osansa Markuskin, kun eräänä iltana hän saapui poikansa huoneeseen jälleen kerran suuttuneena jostain, mikä ei edes Aaronia koskenut. Suunniteltu selkäsauna menikin pieleen, kun nuorukainen löi tällä kertaa takaisin ja vielä ensimmäisenä. Järkyttynyt Markus pakeni silloin paikalta mustan silmän kera, mutta vain, jotta saattoi muutaman viikon päästä humalapäissään piestä poikansa henkihieveriin. Valitettavasti ambulanssin henkilökunta ei uskonut sepitettyä tarinaa siitä, että auto olisi Aaroniin törmännyt.

tumblr_n832hiS8sM1tyuzn7o1_500.gif
jej.gif

Vaikka tapahtuman jälkeen Aaron eli vielä vuoden isänsä luona tarkassa sosiaalitoimen valvonnassa oli päätös tulevaisuudesta väistämättä edessä: joko poika lähtisi lastenkotiin sijoitukseen tai muuttaisi äitinsä luokse Yhdysvaltoihin. Pitkin hampain vuoden 2015 kesällä omaisuus pakattiin lopulta matkalaukkuihin ja valtameren toiselle puolelle muutettiin sekavin tuntein. Reginaa ei oltu nähty vuosikausiin, eikä tämän kasvoja edes muistettu. Mitä sen sijaan tiedettiin, oli se, että äidillä oli nykypäivänä uusi perhe ja uusi ammatti. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että perillä Aaronia odotti liian monet vieraat kasvot ja yhtä vieraat tavat, eikä mistään tullutkaan helppoa. Vaikka äitiä ei suoraan sanottuna vihattu, ei tätä silti kunnioitettu pätkääkään, eikä uusi isäpuoli tuntunut muuta kuin turhalta hahmolta oudossa talossa, jota olisi omaksi kodiksi pitänyt kutsua. Lisäksi oli vielä kolme sisarpuolta, kaksi Garethin, uuden isäpuolen, entisestä liitosta olevaa lasta: Leda ja Leia, jotka eivät onneksi asuneet samassa taloudessa pääsääntöisesti ja äidin ja tämän uuden miehen yhteinen lapsi, 2 vuotta vanha Tyler. Vuonna 2017 syntyi vielä yksi lapsi lisää, joka sai nimekseen Tiffany.

Sopeutuminen Yhdysvaltoihin, uuteen ja täysin vieraaseen perheeseen ja täysin muuttuneeseen elämään oli Aaronille kovin vaikeaa, eikä todellisuudessa kaikkeen olla vielä tänä päivänäkään opittu ja totuttu. Kapinallisuus ja villeys istuivat yhtä tiukassa nuorukaisen käytösmalleissa kuin ennenkin, eikä apua otettu vastaan, vaikka miten sitä yritettiin tarjota. Sen sijasta tie löydettiin hyvinkin nopeasti samankaltaisiin piireihin kuin Lontoossakin: elämä täyttyi nopeasti rötöstelystä, bilettämisestä ja iloaineista. Uusi perhe oli lopulta täysin voimaton nuorukaisen edessä ja koska äiti kärsi valtavasta syyllisyydestä, ei hän ikinä edes uskaltanut poikaansa tosissaan komentaa, vaan sitkeästi tarjosi rakkauttaan, usein kuitenkin varsin tuloksetta. Jatkuvat kotiarestiin asettamiset olivat yhtä tyhjän kanssa kuten epätoivoiset yritykset saattaa nuorukainen psykiatrin pakeille, mitä ehdottomasti olisi tarvittu.

Vaikka oma paikka pikkuhiljaa alkoikin löytymään ja joskus esimerkiksi sisaruksista saatettiin jonkun ohikiitävän hetken ajan todellisuudessa välittääkin, ei pahan pojan leimaa otsasta edes yritetty kuluttaa pois. Kaveriporukkakin vakiintui ja talo Millenia Districtillä alkoi jollain alkeellisella tavalla tuntumaan kodilta, siitä huolimatta, ettei siellä viihdytty useinkaan kuin nukkumassa ja syömässä kera kiukuttelun ja ovien paiskomisien, pahaa oloa purkaen. Hetkittäin uusioperheen kanssa oli jo hyviä hetkiä ja on edelleenkin, vaikka ne usein kumoutuivat ärtyisään ja temperamenttiseen käytökseen seuraavana päivänä. Silti Regina uskoi, uskoo, että kaikki on järjestymästä. Samaan aikaan hän ei kuitenkaan tiennyt esimerkiksi minkälaisessa huumekoukussa Aaron olikaan ja miten aikaa muutenkaan vietettiin. Nuorukainen kuitenkin hoiti koulunsa ja piti itsensä kunnossa, joten sinisilmäisenä hyvään uskottiin, uskotaan vielä tänä päivänäkin. Olihan hänellä jo useamman vuoden ollut tyttöystäväkin hyvästä ja arvostetusta perheestä, kaunis ja ihastuttava Summer Morton, jonka kanssa suhde todellisuudessa oli varsin myrskyisää ja epätasapainoista.

Valmistuttuaan high schoolista Aaron piti välivuoden, jonka vietti suurimmaksi osaksi matkustelemalla. Orlandoon kuitenkin palattiin jatkamaan opintoja, sillä mitä muuta nuorukainen olisi tehnyt? Hyvien arvosanojen turvin päästiin opiskelemaan sosiologia-alalle, vaikkei sitä kohtaan varsinaisesti mitään kiinnostusta tunnetakaan eikä omaa lahjakkuutta haluta käyttää hyväksi. Opintojen, kuten koko muunkin elämän rahoituksesta, pitää huolen isä ja isovanhemmat Lontoosta käsin. He myös kustansivat nuorukaiselle asunnon keskustasta, lähempää koulua. Silti kotona Millenialla notkutaan vielä säännöllisesti kenties jotain turvaa ja tukea sieltä hakien. Summerin kanssa seurustellaan edelleen, vaikkei suhteessa mitään järkeä olekaan ja samanlaista tuttua käytösmallia teinivuosista vedetään vieläkin, ehkä jopa vielä röyhkeämmin kuin aikoinaan. Pienemmät rötöstelyt ovat kuitenkin jääneet taakse jo tovi sieltä ja aikaa vietetäänkin juhlien ja muuten vain sekoillen. Kuitenkin elämässä ja sen suunnassa ollaan hukassa enemmän, kuin koskaan aikaisemmin.

DisloyalCoolArmyant-size_restricted.gif
tumblr_m78pu9YC991rbsluqo2_500.gif

X Friend of mine, we've had heartaches that hurt bad, but no I won't turn the clock back 'Cause one day we'll know it's a part of the plan, oh.  Love of mine, one day the sun will not rise, we don't got time to waste time so I'm gonna do it while I can

Silmää miellyttävä olemus ja sisintä lämmittävä ulosanti ovat Aaronin tavaramerkkejä, jotka todellisuudessa ovat vain naurettavaa ja säälittävää maskeerausta kopealle ja välinpitämättömälle persoonalle. Ulospäin suuntautunut olemus ja charmikkuus eivät kuitenkaan kaunistele sitä, mitä nuorukainen on – paha poika, joka välittää tuon taivaallista säännöistä, käytöstavoista, opeista, tunteista tai oikeamielisyydestä. Katkeruus maailmaa kohtaa purkautuu vihana lähes kaikkea kohtaan, eikä sitä edes viitsitä useinkaan peitellä Aaronilla ollessa tapana sanoa ja tehdä asiat mahdollisimman suoraan ja heti. Silti hämmästyttävän usein osataan lauseet koota miellyttämään ihmisiä, jotta haluamansa saadaan eikä omaa kieroutta edes osata hävetä: nuori mies on varsin ovela tavoitellessaan jotain, mitä ei itsekään tiedä halaavansa ja valehtelun helppous on melkein pelottavaa. Todellisuudessa elämässä ollaan varsin hukassa, vaikka sitä ei kukaan taida tietää eikä nuori mies ikinä itselleen myönnä – määränpäätä ei tiedetä, eikä myöskään sitä, miten sinne päästään.

Valveilla ollessaan Aaron on varsin eloisa, jopa hyperaktiivinen tapaus. Paikoillaan ei osata viivähtää hetkeäkään pidempään, eikä siksi myöskään keskittymiskyky kauhean pitkäjänteistä ole. Ikiliikkujan rooli on usein vallan raivostuttavaa ja nuorukainen turhautuu varsin nopeasti, ellei pääse toteuttamaan itseään, pakkomielteitään. Hermot pettävät välillä naurettavan pienistä asioista ja vapauttaa viimeisetkin estot, jolloin kielenkannat irtoavat rivoiksi ja käytös samanmoiseksi. Kuin se muutenkaan ikinä mitenkään mainittavan hyvää silti olisikaan. Aaronilta puuttuu kiinnostus muiden mielipiteitä ja ajatuksia kohtaan, jonka varjolla voidaan käyttäytyä niin kuin tykätään mistään välittämättä. Eikä Aaron välitä siitä, saako hän huomiota vai ei, vaikka yleensä sitä saadaan, niin hyvässä kuin pahassa. Usein ylimielisen ääliömäisyytensä takia ja silti samaan aikaan röyhkeä nuorukainen onnistuu olemaan sosiaalisesti varsin lahjakas, etenkin jos niin halutaan: tilanteita osataan lukea yllättävän hyvin ja oikeista naruista vedellä, jotta haluttuja asioita saadaan. Musta huumorintajunsa on sekin varsin terävää ja yhtä tökeröä, kuin pojan muukin käytös. Mitään ei tykätä kaunistella, ei edes sitä, miten pettyneitä maailmaan ja elämään ollaan, vaikka harva langanpäitä osaa toisiinsa suoraan yhdistellä ja Aaronia on helpompi pitää vain kusipäisenä idioottina, kuin rikkinäisenä lapsosena. Samalla jollain kierolla tapaa täydellisyyttä tavoitellaan, eikä elämässä siedetä epäonnistumisia tai säröjä, jotka suistavat mielen jälleen helposti raiteiltaan.

Mielialan vaihtelut ovat Aaronille varsin tyypillisiä ja niitä seuraavat impulsiiviset, ajattelemattomat teot. Seurauksista ei useimmiten välitetä ja usein ne pyritään maksimoimaan mahdollisimman pitkälle vain, koska niin voidaan ja kehdataan tehdä. Pahan mielen ja ilmapiirin luominen on nuorelle miehelle jotenkin lohdullista, kun sitä itse ei osata edes käsitellä eikä sitä ymmärretä. Tunteiden ja mielialojen, ajatusten käsittelyn kyvyttömyys on naurettavan surkeaa muuten älykkäällä nuorukaisella ja niitä paetaan kaikin mahdollisin keinoin. Yksinkertaisesti kenestäkään ei haluta välittää, jottei mitään tarvitse tuntea, eikä päätään käyttää suhteiden ja tunteiden tulkitsemiseen. Oma paskamainen käytös on vahvin puolustusmekanismi yhdessä fyysisyyden kanssa, mutta silti jostain syystä kaveriporukka ympärillä varsin laaja on ja suosio yhtä suuri. Alfana keulalla keikutaan, vaikka esikuvaksi ei pojasta ole eikä sitä edes haluta olla. Omista tovereista pidetään kuitenkin huolta jollain äijämäisellä tavalla siitäkin huolimatta, että törmäyskurssilla ollaan vähän väliä milloin mistäkin asiasta. Suurin osa suhteista pyritään silti pitää ohuina ja kevyinä, sillä kenenkään ei haluta näkevän niiden monen kerroksen alle, joiden sisälle herkemmät asiat kätketään.

Pinnallisuuden ja paskamaisuuden alla elää vahvana negatiivisuus ja katkeruus, jota viljellään ympäriinsä. Oman pahan olon alkuperää ei tiedosteta, eikä sitä edes haluta tutkia: mieluiten sitä lääkitään erilaisilla aineilla, joilla pää saadaan mahdollisimman sekaisin, juhlimisella tai merkityksettömillä sivusuhteilla. Vain, jotta ei tarvitsisi tuntea mitään suurempaa, ei esittää itselleen kysymyksiä miksi ja miten. Samaan aikaan kaiken keskeltä, sieltä syvemmältä löytyy aivan toisenlainen Aaron, se herkkä poika, joka on todellisuudessa varsin rauhallinen ja hellä, jopa välittävä. Sisällä niitä tunteita tunnetaan, mutta pelätään, kuten kiintymystäkin. Läheisyyttä ja lämpöä kaivataan, kaikkea sitä mitä normaalisti niin vältellään, ehkä älykkäänäkin esiinnytään, mutta siltikään ei totuutta uskalleta katsoa silmiin saati sitä kohdata. Valitettavasti vain hyvin harva on päässyt näkemään edes vilausta tästä haavoittuvammasta puolesta, joka kaiken alle vahvasti on piilotettu.

Aaron on vaikea, monimutkainen persoona, paha poika, joka yksinkertaisuudessaan voi huonosti. Hän on röyhkeä ja impulsiivinen, energinen ja sosiaalisesti taitava, mutta tarkoituksen mukaisesti ilkeilevä ja kapinoiva. Muut pyritään pitämään loitolla, mutta silti omaa kaveriporukkaa kohtaan tunnetaan jotain syvempää, vaikkei sitä tahdotakaan myöntää ja riitaa mielellään haastetaan kaiken ja kaikkien kanssa, koska asiat eivät häntä yleisesti ottaen kiinnosta. Omaa älykkyyttä ei jakseta käyttää hyväksi, typerää esitetään lähes poikkeuksetta eikä vastuuta mistään oteta: elämä täyttyy bileistä, aineista ja irtosuhteista. Pahaa oloa ja katkeruutta puretaan jatkuvasti, eikä siitä ole mitään hyötyä. Elämässä ollaan täysin eksyneitä ja kaiken sen keskellä on herkkä poika, joka on piilotettu monien salaisuuksien ja mysteerien taakse.

PBQy.gif
tumblr_inline_owtb4bU7RL1qlt39u_250.gif

X I get lost on the highway. The wind keeps taking me one way. They all say I won't be happy where I end up. Love of mine, I got good times in my blood. How many bottles are too much? They all say I don't know where to stop

Eloisan, äänekkään ja ylimielisen olemuksen kohdatessaan, voi vain harmitella, miksi Aaronia on siunattu niin hyvillä geeneillä. Hän on juuri se kaunis poika, joka tietää tasan tarkkaan sen, kuinka hyvältä näyttää tihkuessaan charmia ja flirttiä. Kun silmää hivelevään ulkonäköön lisätään itsevarmuus ja kehon kielen käyttämisen taito, on Aaron takuuvarmasti se, joka varastaa huomion ja saa perhoset lentelemään vatsassa. Osansa viehätysvoimasta antaa myös se pahan pojan leima otsassa, jota ei edes yrittää muuttaa käytöksen ja eleiden ollessa varsin riekkuvia: itsestään annetaan mielellään idioottimainen ja ärsyttävä kuva, fyysisyyden ollessa myös yksi nuorukaisen vahvimmista puolista. Iholle tykätään tunkea ja henkilökohtaisen tilan määritelmä on varsin mitätön, jollei aivan olematon. Herkempää, haavoittuvaisempaa puolta, jossa tunteita näytetään, ei päästetä juuri koskaan kuorien alta esiin. Niinä hetkinä Aaron osaa kuitenkin rauhoittua paikoilleen ja olla jopa hiljaakin, ainakin pienen hetken kerrallaan.

Silmien sanotaan olevan sielun peili ja tämä toteutuu kirjaimellisesti Aaronin kohdalla. Smaragdin vihreät silmät eivät näytä kuuluvan muuten suhteellisen tummiin piirteisiin ja katseen intensiivisyyttä on vaikea jättää huomiotta. Todellisia mielentiloja ei siis silmistä osata peitellä, mutta luojan lykky nuorukaisen itsensä mielestä, että harva niitä onnistuu edes tulkkaamaan ja yhä samanlaiseksi mysteeriksi jäädään, ristiriitaiseksi persoonaksi, joka kiehtoo ja jopa pelottaa samaan aikaan, onhan koko olemus ja persoonakin vaikeasti tulkattavissa.

Varrelle on suotu pituutta 186 cm ja pitkästä selkärangasta huolimatta oma ryhti pyritään pitämään hyvänä ja suorana. Itsensä kannetaan hyvin ja urheilullisuus näkyy jäntevyydessä ja lihaksikkuudessa. Mitään suurta intohimoa kuntosalia ja juoksulenkkejä kohtaan ei tunneta, mutta itsensä halutaan pitää hyvännäköisenä ja niin on jo tehty jo monet vuodet. Varsin aikuismainen olemus näkyy myös kasvoissa, joissa ei nuoruuden pyöreyttä ole enää nimeksikään. Lämpimän sävyinen iho on vallan hyvä kuntoinen ja etenkin kesäisin se saa kauniin, tumman hehkun. Sama tummuus jatkuu kulmissa ja luonnostaan ruskeissa, lähes mustissa hiuksissa. Omasta ulkonäöstä pidetään kuitenkin huolta myös muutenkin, kuin urheilulla ja kosteuspurkkien ja hiusöljyjen äärellä saattaa vierähtää useampi tunti. Ulos ei lähdetä ilman suosikki Diorin tuoksua ja kallista rannekelloa.

Pukeutumistyylinään Aaron suosii luonnollisesti kalliita merkkivaatteita ja muotia seurataan mielellään, joskin ei aina välttämättä kauhean intensiivisesti joka hetki. Värimaailma vaihtelee tummista kirkkaisiin lähinnä vuodenajasta ja mielialasta riippuen. Paljon viihdytään myös ilman paitaa paljasta pintaa vilautellen, eikä häpeää tunneta, vaikka ilkialasti liikkeellä oltaisiin. Kankaiden väitetään iholla ahdistavan, vaikka todellisuudessa taitaa alastomuuden tavoittelu olla jälleen vain yksi keino aiheuttaa ihmisissä reaktioita.

tumblr_muraolqRLw1sg7t4yo1_500.gif
tumblr_n7zmy0BJ7i1sqk1s9o1_500.gif

X But I don't wanna sacrifice the little things that make life worth living, life worth living

Perhe   Lontoossa asuvaan isään ja isovanhempiin ei pidetä enää yhteyttä satunnaista viestittelyä lukuunottamatta. Uusio perhe Orlandossa on sen sijaan varsin monikirjonainen, kuuluvathan siihen äiti Regina, isäpuoli Gareth, isäpuolen kaksi tytärtä Leda ja Leia sekä uuden liiton lapset Tyler ja Tiffany.

Urheilullinen   Vaikka urheilusta ei juurikaan välitetä, itsensä halutaan pitää fyysisesti hyvässä kunnossa. Juoksulenkeillä käydään useamman kerran viikossa ja salillakin viihdytään useampana päivänä viikossa. Ainut pysyvä harrastus vuosien kuluessa on ollut skeittaus, mitä vieläkin omaksi iloksi tehdään.

Musikaalinen   Kitaraa on opeteltu soittamaan ihan sen takia, että tyttöjä saatettaisiin taidolla hurmata. Soittimen varteen silti harvoin enää tartutaan ja kitara lepää pölyttymässä huoneen nurkassa, vaikka yleensä lyhyt vilkaisu nuotteihin riittää verryttämään muistikuvat niiden käytöstä varsin selkeiksi.

Murre   vielä viiden Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeenkin englantia väännetään brttimurteelta, etenkin humalapäissään. 

Bilehile   opiskelija- ja eliittinuorten bileiden vakio kasvo ja yleensä juhlien sielu ja elämä. Tapahtumista tykätään ja otetaankin kaikki ilo irti, vaikka nuorukaisella onkin tapana joko vetää täysillä tai ei ollenkaan – kyllä selvinpäinkin hauskaa osataan pitää. Varsinainen sekakäyttäjä ja riippuvuuksia löytyy takataskusta.

Sosiaalinen media  mm. julkisten sometilien ja kaveriporukan takia on Aaron noussut tunnetuksi persoonaksi somessa ja useampi nuori ympäri Yhdysvaltoja nuorukaista seuraakin – mikään julkisuuden persoona hän ei kuitenkaan varsinaisesti ole.

BMW M8 Competition Coupe   Lontoosta saaduilla lahjusrahoilla on ostettu itselleen ökyauto, jota pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Valkoinen, mattapintainen auto on tosiaan silmäterä kaikilla herkuilla ja takuuvarma katseiden kääntäjä kaduilla.

Nirso    ruokavalio on aina ollut ongelmakysymys nuorukaiselle ja varsin rajoittuneita vieläkin ollaan sen kanssa, mitä suuhun pystytään pistämään. Punaista lihaa ei syödä ja roskaruokaa vältellään kuin ruttoa, mutta kiinalainen kuuluu omalle suosikkilistalle. Erikoiskahveja kulutetaan paljon Latten ollessa ehdoton suosikki.
 

bottom of page