top of page

Emil Callahan

full name Edmond Neil Callahan
uses name Emil  or Eli

born in March 4th, 1995 at Orlando, Florida, UK
25 years old, male and homosexual

has been dating Cody Foster for one year now
 

lives with roommate, Colette Gilliam, at Magnolia apartments, College District, Orlando, Florida, UK

working  part-time as a first aid nurse at Orlando general hospital

graduated from college of nursing in June 2018
 

family includes older brother Alfie and mother Meghan. Father died years ago 
 

suffer from epilepsy and use medication for it
musically gifted, sings and plays guitar
loves sports, enjoys jogging, the gym and various sports with the dog

owns a Shetland Sheepdog, Bee, a 2 year old female. Bee is a happy and social dog that everyone loves.

Fireflies, a million little pieces, feeds the dying light, and brings me back to life
In your eyes, I see something to believe in. Your hands are like a flame, your palms' the sweetest pain

Past

Suuret valinnat elämässään kuvitteli umpirakastanut Meghan Mills tekevänsä oikein, kun aikuisuuden kynnyksellä vanhempiensa suojasta rajojaan tahdottiin lähteä kokeilemaan. Sattumoisin tavattu Freddy Callahan oli kymmenen vuotta vanhempi, täynnä viehätystä ja vaaroja, kaikkea sitä, mitä Meghan ei ollut ikinä saanut kokea ja kuin hölmö miehen syliin hakeuduttiin vanhempien uhkauksista huolimatta. Kun selkeät ehdot asetettiin, ota tai jätä, päätti Meghan jättää tutun elämän taakseen ja hypätä kohti tuntematonta, kai hän naivisti ajatteli vanhempiensa vain esittävän uhkauksineen. Ei edes siinä kohtaa silmiään avattu, kun nuori nainen suvun kirjoista poistettiin ja koko olemassaolo kiellettiin. Toisaalta oliko sillä edes väliä Meghanin rakastaessa Freddya ja Freddyn häntä. Näin nainen ainakin monet vuodet uskoi ja lopulta roikkui ajatuksesta kiinni kuin se ainoa pelastusköysi elämässä olisi ollut. Eihän Meghanilla enää paluuta ollut yltäkylläiseen, hemmoteltuun, entiseen elämäänsä.

Sen sijaan Freddy oli jo alun alkaenkin koitoisin huonommasta kastista ja seurasi isänsä sekä vanhempien veljiensä jalanjälkiä jo hyvin nuorena moottoripyöräjengin ja rikollisuuden pariin. Opiskeluita ei ikinä suoritettu loppuun eikä oikeasti pätevää ammattia itselleen hankittu, mutta miksi olisikaan tarvinnut, kun jengin alaisuudessa rahaa kertyi kelvollisen elintason ylläpitämiseen asti. Varsinaisen naistennaurattaja Freddyn sai lopulta koukkuun nuori Meghan, joka edusti yläluokkaa. Suhde oli alusta asti varsin intohimoinen, vaikka miehen harmiksi nainen oli perheensä puolesta julistettu varattomaksi kaksikon astuessa avioon. Klubia, huumebisnestä ja varastettuja autoja pyörittäessään kolmikymppinen Freddy kuitenkin tienasi hyvin ulottaen toimintaansa aina vain pidemmälle ja vaarallisemmille vesille, eikä elämä mistään kohtaan turvallista ollut.  Järkytys oli, kun pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi 1989. Ambrose ei ollut erityisen toivottu eikä sitäkään suunnitellumpi, mutta Meghanin sydän suli pienokaiselle ja vastoin yhteisiä suunnitelmia ei lasta adoptioon viety. Isompi talokin ostettiin paremmalta alueelta ja hetken aikaa elämä näytti hyvältä, onnelliselta, mutta väistämätön oli edessä. Alkuhuuma loppui aikoinaan ja myrskypilvet siirtyivät perheen ylle kinastelujen ja riitojen ollessa vasta alkusoittoa tuleville kriiseille, jotka saivat jopa väkivaltaisia piirteitä puolin, jos toisin eikä huumausaineitakaan aina säästelty. Kaiken sen keskellä eli pieni Alfie, joka oppi sopeutumaan tilanteeseen liiankin hyvin.

Jälleen erään illan päätyttyä ensin väkivaltaisesti ja sitten sovinnollisesti sai alkunsa perheen toinen lapsi, joka oli yhtä yllätys kuin ensimmäinenkin eikä mistään kohtaan suunniteltu. Edelleen naiiviudesta kärsivä Meghan kuitenkin ilahtui raskaudesta ja kuvitteli tulevan pienokaisen olevan huonoksi, tuhoon tuomituksi muuttuneen suhteen pelastus. Kaikesta suloisuudesta ja ihanuudestaan huolimatta ei ennen aikaisesti, keskosena, syntynyt lapsi mitään varsinaisesti kuitenkaan pelastunut, ei siihen mitenkään edes pystynyt – Freddyn oli viimeinkin aika kohdata karmansa kiitos nimettömän vihjeen, joka johti poliisin miehen klubille. Kohtalon ivana samaan aikaan yhdistettiin myös varastettu auto Freddyyn ja miehelle napsahti niin suuret sakot kuin ehdoton vankilarangaistuskin, jonka pituus olisi ainakin 15 vuotta. Kiveäkin kovempi mies, joka oli tottunut saamaan niskaansa vaikka mitä ja käsittelemään asioita kovalla kädellä, koki järkytyksen, mutta vielä pahemmin asia iski Meghania päin kasvoja. Tutuksi tullut lyyhistyminen oli entistä hurjempi. Kun varat menivät korvauksiin ja kaikki näytti varsin synkältä, jaksoi elämä vielä kantaa Freddyn jengin astuessa auttavana kätenä kuvioihin. Eihän veljeä hädässä pulaan jätetty. Kaikesta tietämätön ja ymmärtämätön Emil oli sentään varsin rauhallinen ja helppo lapsi, kiintyen alusta asti vahvinten vanhempaan veljeensä, joka kaiken ohella eniten seuraa pojalle piti ja tästä huolehti.

Nuori Emil ei ymmärtänyt vielä pitkään montaa muutakaan asiaan, eikä muistijälkeä ole jäänyt siitä, kuinka Meghan romahti aviomiehensä kuoltua vankilassa vain puoli vuotta sen jälkeen, kun syyttäjältä saatu sopimus oli allekirjoitettu ja moottoripyöräjengiläisesti avoimesti kerrottu. Myöskään omakotitaloa ei poika Lake Nonalta muista, sillä ensimmäiset kuvajaiset syntyivät vain huonomaisemaisesta ja epämääräisestä lähiöstä, surkeasta rivitalokaksiosta, jossa kolmisin jääneet perheenjäsenet nyt asuivat Meghanin jouduttua tekemään raskaita päätöksiä, eihän jengiltäkään enää apua saatu. Turhaan yritti nainen vanhempiensakaan suuntaan anella: heille Meghan oli lapsineen edelleen kuin ilmaa. Nainen teki jopa kolmea työtä saadakseen poikansa ja itsensä elätettyä eikä elämä ollut mistään kohtaa ihanaa masennuksenkin viedessä oman osansa naisen elämästä ja pahentuen vuosi vuodelta.

Näistä syistä Emil jäi pääasiassa veljensä vastuulle ja kai onnen voi väittää edes jollakin tavoin potkaisseen hänen kohdallaan, sillä jos poika olisi syntynyt muutamakin vuosi aikaisemmin ei hän todennäköisesti olisi kestänyt perheen dramaattista ja myrskyisää arkea. Emil oli alusta asti varsin herkkä ja omissa oloissaan viihtyvä. Pahoja päiviä paettiin koirien aitaukseen tai veljen sängyn alle. Nuorikko viihtyi myös hyvin naapurin vanhan rouvan luona, joka mielellään rauhallisen ja hiljaisen pojan hoiteisiinsa otti, piti huolta siitä, että napero sai tarpeeksi ruokaa ja entisenä opettajattarena myös opetti Emilille kaikenlaista. Nuorikko olikin äitinsä ja veljensä tapaan matemaattisesti hyvin lahjakas, eikä musikaalinenkaan puoli sen heikompi ollut. Veljeä ihailtiin monet vuodet, eikä pikkulapsi ikinä ymmärtänyt Alfien ajautuneen väärille poluille: kaikki oli pääsääntöisesti ihan hyvin, kun ei pahemmasta tai paremmastakaan tiedetty.

Kouluun lähtö oli herkälle ja ujolle nuorukaiselle varsin kova paikka, eikä äitikään ollut tukemassa kärsiessään masennuksestaan ja yrittäessään paiskia hanttia hommia. Lopulta naapurinkin rouva kuoli eikä Emilillä ollut enää ketään veljensä lisäksi. Tunneilla poika kuitenkin viihtyi ja hän loistikin opintiellä ollen jo ensimmäisistä päivistä aina viimeisiin kouluvuosiin asti opettajien suosikki kiltteydellään ja huomaavaisuudellaan. Valitettavasti harva monista muista arvosti Emilin erilaisuutta ja panostusta – pojasta tuli varsinainen silmätikku luokkakavereidensa keskuudessa, eikä kiusaamiselta voinut välttyä. Yhtään ystävääkään ei ollut, mutta eipä niitä erityisemmin kaivattukaan. Vasta kolmantena opinvuotena vuotta vanhemmalle luokalle siirtyi tyttö, Colette Gilliam, joka lopulta sai pojan ystävyyden voitettua puolelleen. Tietenkään kiusaamisesta ei kotona kerrottu, äiti ei edes olisi välittänyt ja Alfieta ei haluttu huolestuttaa, vaikka kaikessa hyväntahtoisuudessa epäonnistuttiin ensimmäisen sairaskohtauksen iskiessä todella rajusti: epilepsian merkkejä ei ollut aikaisemmin ollenkaan ilmassa ja silti se onnistui muuttamaan kerta heitolla perheen elämän. Huonoimpina aikoina kohtauksia oli useampi päivässä, eikä oikeaa estolääkitystä millään meinattu löytää saatikka oikeaa annostusta – kokeilut ja lääkärikäynnit maksoivat maltaita, eikä pojalla aina ollut varaa syödä lääkkeitä oikeaa määrää Meghanin kuvitellessa, että oli parempi syödä pienempää annostusta, kuin ei ollenkaan. Sen takia poika taisteli monen monta vuotta sairauden kanssa ja oppi pelkäämään sitä.

tumblr_inline_oejhcxh95H1rifr4k_500.gif
tumblr_inline_ngyik9MtYT1t6da4c540.gif

Vuosien kuluessa Emil varttui ja kasvoi, eikä elämään kuulunut juuri muuta kuin opiskelu, ystävystyminen Coletten kanssa syvemmin, äidistä irti kasvaminen ja entistä suurempi kiintyminen Alfieen. Isoveli olikin aina ja on yhä edelleen suurin tuki ja turva, jolle kaikki asiat ja salaisuudet elämästä paljastettiin aina sitä lukuun ottamatta, mikä tilanne todellisuudessa koulussa vallitsi. Silloin kun paras ystävä oli läsnä, ei mitään tapahtunut, sillä Colette oli omalta osin varsin kunnioitettava ja vahva persoona, mutta kun tyttö ei ollut paikalla eikä opettajat näkemässä sai kultapoika kuulla kunniansa. Pitkään kiusaaminen oli vain henkisellä tasolla ja vaikka se sisintä raastoi, ei Emil sen edessä lyyhistynyt vaan jatkoi opiskeluaan hammasta purren pärjäten loistavasti niin matematiikassa, urheilussa kuin musiikissakin. Seuraava todella kova paikka oli, kun Alfie muutti pois kotoa saavutettuaan täysikäisyyden. Vaikka veljen elämästä ja menoista paljon tiedettiin, oikuttelua ja riitelyä äidin kanssa sivusta hiljaa seurattiin, ei nuorempi pojista läheskään kaikkea tiennyt ja kenties parempikin niin, kun herkkänä kaikki imettiin itseensä aina liiaksikin. Kahdestaan äidin kanssa jääminen oli kuitenkin haastavaa ja Emil muuttui surumielisemmäksi – ainoastaan Alfien ja Coletten seurassa itsestään jaksettiin puristaa irti energiaa ja positiivisuutta. Meghanista ei paljon iloa ollut ja usein poikansa olikin hänelle kuin näkymätön töiden, päihteiden ja masennuksen vieden kaiken ajan naisen elämästä.

Parempaan suuntaan eivät vuodet aluksi kääntyneet millään. Kun Emil siirtyi High schooliin tulivat mukaan uudet tuulet, sillä Colette ei ollut enää läheskään yhtä paljon puolustamassa ystäväänsä ja teini-ikäisten porukassa kiusaaminen vain lisääntyi. Emil oli edelleen liian erilainen, liian hyvä, liian kiltti, liian lyhyt, liian outo ja liian mitä vain: mikä vain riitti yllyttämään kiusaajat pojan kimppuun. Tähän asti myös henkisellä tasolla pysynyt kiusaus muutti muotoaan. Ensin se oli vain tönimistä ja tuuppimista, lopulta tavaroiden rikkomista ja todella fyysiseksi käyviä otteita. Kun ensimmäisiä kertoja mustelmilla kotiin ilmestyttiin, oli Emil peloissaan äitinsä raivosta, vaikka totuus oli, ettei nainen edes huomannut poikansa vahingoittumista. Mustelmia ja ruhjeita piiloteltiin pitkään ja hiljaa kärsittiin, eikä Alfielle tai Colettelle uskallettu eikä haluttu sanoa sanaakaan. Silti Emil joka päivä lähti aina yhtä sinnikkäästi opin tielle, vaikka palasi aina kotiin selkäänsä saaneena eikä kotona asiat sen paremmin ollut. Kun tietoisuus iän karttuessa parani, monia asioita alettiin ymmärtää ja nähdä eri tavalla ja vaikka itseään yritettiin kuinka tiukasti pahalta sulkea, ei Emil siinä ikinä onnistunut. Huolimatta siitä, ei kaunaa ikinä esimerkiksi äitiä kohtaan kannettu ja vanhemmalla iällä naista yritettiinkin auttaa omasta jaksamisesta välittämättä, kuten vielä tänäkin päivänä tehdään. 

Vasta 15 -vuotiaana Emil alkoi todella romahtaa kaiken painon alla, eikä totuutta enää saatu niin hyvin piiloteltua, kuin olisi haluttu. Viimeinen niitti tuli, kun tuttu kiusaajien porukka kävi kotiinpaluu matkalla nuorukaisen kimppuun jälleen jostain turhasta syystä. Tällä kertaa pahoinpitely meni kuitenkin liian pitkälle ja Emil sai rajun epilepsia kohtauksen, joka tietenkin säikäytti kiusaajat tiehensä – satunnainen ohikulkija näki tilanteen ja soitti hätänumeroon ja niin runnottu, sekava Emil kiidätettiin sairaalaan. Kun Meghaniin ei saatu yhteyttä, paikalle hälytettiin toinen lähiomainen Alfie, jonka edessä romahdettiin totaalisesti. Vuosia pinottu muuri tiputettiin rytinällä alas huolimatta siitä pelosta ja huolesta, että veli Emilin kappaleiksi tahtoisi repiä. Näin ei tietenkään käynyt, vaikka totta kai ilmassa tulenkatku kipinöi ja Alfie oli enemmän kuin raivoissaan kaikesta tapahtuneesta. Toisaalta päivän tapahtumat, kohtaus ja romahtaminen, todennäköisesti pelastivat Emilin – seuraavana maanantaina veli ilmestyi koululle heti aamulla raivoa täynnä ja nosti kiusaajat seinälle latoen uhkauksia ja totuuksia, joka olisi saanut kenet tahansa kauhistumaan. Todella kiusaajat säikähtivät ja kun veli lopulta opettajien toimesta koulunalueelta häädettiin norkoilemaan aitojen ulkopuolelle, eivät kiusaajat enää uskaltaneet vilkaistakaan nuorempaan Callahaniin. Niin helposti kiusaaminen loppui kuin seinään ja Emil saattoi keskittyä täysillä opiskeluun ja kouluun ilman, että koko ajan tarvitsi vilkuilla olkansa ylitse.

Elämä alkoi pikkuhiljaa sujua, vaikka kotona asiat olivatkin edelleen huonolla tolalla ja jotain tuntui aina puuttuvan. Ystävyys Coletten kanssa muuttui kesällä, kun 16 vuotta täytetiin, seurustelusuhteeksi ja poikuuskin tälle menetettiin. Emil oli tyytyväinen, vaikkei varsinaisesti onnellinen, kuin tyttö ei olisi voinut tarjota sitä kaikkea mitä kaivattiin. Coletten ohjauksesta ja painostuksesta myös ensimmäisissä opiskelijabileissä, mitä tähän asti oli järjestelmällisesti vältelty, juotiin ensikertaa humala, eikä seuraukset mitenkään mainittavan hyvät ollut. Emil meni niin huonoon kuntoon, eikä Colette mitään muuta keksinyt kuin soittaa Alfielle ja pyytää auttamaan veljeänsä. Jälleen kerran Alfie tuli ja hoiti tilanteen, eikä isoveljen edes nuorempaa tarvinnut saarnata – Emil tiesi mokansa ja häpesi asiaa, eikä alkoholiin koskenut kuin vasta täysi-ikäisenä peläten lastensuojeluilmoitusta, josta siitäkin vuosien aikana varsinainen mörkö oli kasvanut.

Koulumenestys ja erityisesti matemaattinen lahjakkuus eivät jääneet ylemmiltä tahoilta huomaamatta. Emilin uurastukset palkittiin stipendillä ja salaiset haaveet päästiin toteuttamaan, toki jälleen kerran Alfien avulla, joka hämärähommista itselleen rahaa nyhtäsi, sillä eihän stipendi kaikkia koulun kuluja kattanut. Seuraavalle asteelle päästiin heittämällä sisään ja aina College of Nursingiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, joka oli enemmän kuin kutsumus nuorukaiselle. Yliopisto paikan myötä myös Emil muutti pois kotoa asumaan kampukselle ja elämä alkoi tasaantumaan. Colletten kanssa suhde oli samaan aikaan varsin tasapainoista ja hyvää, mutta silti siitä jotain aina puuttui. Tyttö olikin lopulta se joka asian ensimmäisenä huomasi ja nosti kissan pöydälle kuuden vuoden seurustelun jälkeen, esitti kysymyksen mitä oli aina halunnut kysyä ja mitä oli myös aina sisimmissään epäillyt: oliko Emil kiinnostunut enemmän pojista, kuin tytöistä? Totta kai Emil ensin järkyttyi, mutta vain siitä syystä, että Colette oli juuri oikeaan osunut. Ajatusta ei oltu itselleen ikinä ennen myönnetty ja jopa sen miettimistä oltiin aina vältelty vaikka totuus jossain sisimmässä ainakin oltiinkin todennäköisesti tiedetty. Eikä asian myöntäminen vielä pitkään helppoa ollutkaan. Kaksikko päätyi tietenkin eroon, mutta parhaimpina ystävinä, mitä he olivat todellisuudessa koko seurustelunsa aikana vain olleetkin. Yhteinen elo myös kämppiksinä jatkui sulassa sovussa.

Oman, todellisen identiteettinsä löytäminen oli vaikeaa, mutta toisaalta helpottavaa ja se selitti monta asiaa. Veljelle tietenkin ensimmäisten joukossa haluttiin kertoa, vaikka sanat eivät millään meinanneet ulos tullakaan ja Alfiella tuntui olevan omassa elämässään niin paljon sotkuja, että ensimmäisiä kertoja yhteistä aikaa ei meinannut riittää. Silti, lopulta veljelle saatiin ujona totuus kakistettua ulos asian ollessa yhtä suuri yllätys kuin epilepsia aikoinaan. Alfie kuitenkin suhtautui asiaan myöntävästi ja tukevasti kuten aina, toisin kuin Meghan. Tieto poikansa homoudesta oli suuri shokki ja sai naisen sekoamaan niin, että Emilin oli asunnosta paettava eikä paikalle uskallettu saapua moneen viikkoon. Äiti ei ole ikinä hyväksynyt poikansa suuntautumista ja jaksaa aina piikitellä kuopusta asiasta samalla, kun monesta muustakin Emiliä moititaan.

Collegessa opiskeluun Emil panosti täysillä ja otti itselleen pari lisäkurssiakin kaiken muun ohella. Haastetta lisäksi tuotti tietenkin epilepsia, johon kuitenkin lopulta löytyi sopiva lääkitys eikä yhtään kohtausta ole saatu sitten helmikuun 2018. Lopulta jäljellä oli enää viimeiset työssäoppimiset: harjoittelupaikka järjestyikin Orlandon pääsairaalasta ensin tavalliselta puolelta ja sitten ensiavun luota. Valmistumisen koitti vuoden 2018 kesällä, jonka jälkeen samaiselta osastolta tarjottiin taitavalle ja pidetylle nuorukaiselle töitä, joskin vain osa-aikaisesti sairautensa ja sen tuomien riskien vuoksi. Ensimmäiseen oikeaan omaan asuntoon muutettiin myös hiukan ennen koulun loppua kenenkä muun, kuin Coletten kanssa. Uudesta kodista huolimatta Alfien sohvalla käytiin tasaisin väliajoin nukkumassa, kuten aina ennenkin. Tapa sai kuitenkin ikäviä, ongelmallisia piirteitä kun veli tapasi Katie Mulliganin, jonka kanssa rupesi seurustelemaan ja kihlatkin vaihdettiin kummallisen nopealla aikataululla. Epämääräisestä naisesta ei tykätty alkuunkaan ja lopulta Emil kieltäytyi edes tulemasta paikalle, jos naisen tiedettiin mukana olevan. Ensimmäistä kertaa veljekset tuntuivat etääntyvän toisistaan, vaikka viikoittain soiteltiin ja kuulumisia vaihdettiinkin. Katien kadottua kuitenkin savuna ilmaan asiat palautuivat nopeasti normaaleiksi ja Emil tarjosi tukensa veljelleen niin hyvin kuin osasi. Alfien luona vietettiin jälleen paljon aikaa ja usein.

Vuonna 2019 Emil tapasi Colletten kanssa harvinaisella baarikierroksella ollessaan neljä vuotta vanhemman Cody Fosterin. Ensimmäistä kertaa elämässään oli nuorukaisella aikaa ajatella muutakin kuin opiskelua ja varovainen tutustuminen lähti avoimesti bi-seksuaalisena elävään mieheen etenemään. Joskin Cody ei antanut alkumetriä lukuun ottamatta asioiden hitaasti edetä ja nopeasti oli mies kaivanut tiensä Emilin herkälle iholle ja sen alle. Niin sai alkunsa ensimmäinen oikea seurustelusuhde miehen kanssa, vaikka olihan sitä ennen jo pari satunnaista kohtaamista ollut eikä kokemattomaksi saattanut Emiliäkään sanoa enää siinä kohtaa. Puoli vuotta suhteesta sujuikin varsin hyvin kaksikon ollessa rakastuneenoloisia toisiinsa, mutta lopulta kokkina työskentelevästä Codysta alkoi paljastumaan erikoisia piirteitä. Tänä päivänä suhde onkin kääntynyt varsin nurin kuriseksi: Cody tuntuu hallitsevan Emiliä kaikilla osa-alueilla ja pitävän lyhyessä talutushihnassa, eikä nuorukainen sitä millään tahdo nähdä tai uskoa. Elämä onkin alkanut lipsua taas hämärälle puolelle ja eksyksissä itsensä kanssa ollaan pitkästä aikaa. Välit Alfieen ja Coletteen ovat edelleen hyvät, onpa oma koirakin tullut hankittua ja työtä tehdään niin paljon, kun voidaan, että kalliisiin lääkkeisiin on varaa kaiken muun ohella – totta kai Alfie edelleen rahoittaa suurimman osan menoeristä. Masennuksessa roikkuvaa äitiäkin jaksetaan joka viikko käydä hoitamassa, vaikka palaute on aina yhtä huonoa. Minkä kiltti ja herkkä Emil kuitenkaan itselleen mahtaisi?

Is to put one foot in front of the other and your hand in my hand
Keep a light on on the night stand, my plans got big plans for your plans
Oh, I had a fear of us and now both my hands are up: I surrender, you got my love, serious

68747470733a2f2f73332e616d617a6f6e617773
tumblr_n9gqsa3kxR1svthf6o4_250.gif

Character

Pahassa maailmassa Emil on pieni pilkahdus kaiken keskellä, valon tuike, kiltti ja ystävällinen sielu, joka kuitenkin onnistuu kompastumaan omaan sinisilmäisyyteensä kerta toisensa jälkeen. Nuorukaisen maailmankatsomus on varsin pehmeäreunaista, eikä asioiden todellista laitaa aina ymmärretä, joskus pelkästään jo tahdonvoiman takia. Ihmisistä ja näiden teoista halutaan uskoa hyvää, onhan Emil itsekin varsin viaton ja lämminhenkinen, joskin ujon kuoren alle peittyy suurin osa optimistisista ajatuksista, joita ei ilmoille uskalleta laskea. Siksi Emil tunnetaan varsin hiljaisena ja rauhallisena tapauksena, mutta myös etäisenä. Epävarmaksi ei nuorukaista pidä suoralta kädeltä olettaa – kompurointi näkyy usein vain ihmissuhteissa luottamusongelmana, eikä ihon alle haluta päästää ketään. Omaa yksityisyyttä varjellaan kuuliaisesti ja vain omalle lähipiirille sitä jaetaan.  Siitä huolimatta Emil on varsin huomaavainen ja välittäväinen.

Jo lapsesta asti Emil on ollut ujo ja enemmän sisäänpäin kääntyvä, kuin ulospäin räiskyvä persoona.  Tietynlainen vakavuus istuu myös nuorukaisen varjossa tiukasti eikä suloista hymyä liiaksi asti esitellä. Omaperäinen karismaattisuus kietoutuukin juuri vähäeleisyyteen ja -sanaisuuteen. Synkkä ei Emil kuitenkaan ole, vaan omalla tapaa lämmin ja turvaa luova henkilö – hänellä onkin tapana vetää magneetin lailla negatiivisia ihmisiä ympärilleen, oli kyse sitten hyvästä tai huonosta lähestymisestä. Toisaalta, koska kaikista tahdotaan uskoa hyvää ei Emil työnnä ketään pois lähettyviltään, vaikka itseään tiettyyn pisteeseen asti suojellaankin. Ne, ketkä ihon alle pääsevät, todellakin pääsevät sinne ja normaalisti suhteellisen älykkäältä nuorukaiselta tuntuu viimeisetkin aivosolut tippuvan pois pelistä. Itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan ei välttämättä välitetä tuon taivaallista ja sinisilmäisyys vain korostuu Emilin ollessa loppupeleissä yksi niistä, joita on helppo käyttää hyväksi. Eikä selkeitä merkkejä edes nähdä tai hyväksytä, saatikka järkeä itsepäisen nuorukaisen kalloon saada mahtumaan, ei hyvällä eikä pahalla. Nuorukainen on varustettu varsin hyvillä hermoilla, joten esimerkiksi jankkaamisesta ei hyötyä ole. Hankalista tilanteista mielellään vetäydytään pois, jopa paetaan, eikä vastuuseen saattaminen aina kovin helppoa ole. Toisaalta Emil ei suutu oikeastaan ikinä eikä vihan tunteita aina osata kauhean hyvin käsitellä.

Ulkokuoren alta paljastuu se iloisempi ja vapautuneempi Emil, jonka tunne-elämä on varsin laaja ja näyttävä. Ilot eletään satakymmenenprosenttisesti ja surut itketään maansa menettäneenä, mutta vain läheisimpien seurassa tai yksinään neljän seinän sisällä. Kielenkannat osataan myös virittää ja puheliaaksi heittäytyä, mikä normaalisti niin epätavallista on. Tällöin myös huumori puhkeaa kukkaan ja tilannekomiikka on nuorelle miehelle varsin ominaista. Itselleen osataan nauraa, vaikkei pelleksi heittäydytäkään. Pienessä porukassa huomiota ei kavahdeta, mutta yhtään isommassa omaan kuoreen vetäydytään etenkin, jos ei ole ketään, johon tukeutua, vaikka Emilin tukeutuminen välillä harvinaisen kömpelöä onkin. Apua ei useinkaan osata tai ymmärretä, joskus jopa ei haluta, pyytää ajoissa vaan omissa ongelmissa vellotaan hiljaa ja pitkään. Nuorukainen onkin äitinsä tapaan taipuvainen masennukseen, vaikka kulissit mielellään korkealla pidetäänkin, jopa äärimmäisyyksiin asti. Muista kyllä huolehditaan vaikkei omat voimavarat aina riittäisikään ja itseään revitään äärirajoille. Rakkaus tuntuu olevan nuorukaiselle salainen pakkomielle, jonka eteen tehdään vaikka ja mitä eikä siten rakkaimmista haluta mitään pahaa uskoa. Yksinkertaisesti Emil on liian kiltti ja sinisilmäinen, jonka oma tahto on helposti lytistettävissä – nuorukainen on rikottavissa jo pelkällä huomioimattomuudella, joka on vain yksi osa henkistä väkivaltaa, jota niin pelätään ja jonka edessä lyyhistytään.

 

Halu auttaa ja tehdä hyvää on aina ollut intohimo Emilille, eikä ammatinvalinta muualta kuin hoitoalalta ollut vaihtoehto. Matemaattisesti lahjakkaana tie kouluun ja lopulta ammattiin aukenikin helposti, siksi työtä tehdään palavalla innolla ja joskus liiankin suurella vakavuudella, eikä työpäivän aikana välttämättä muisteta edes hymyillä tai tauolla piipahtaa. Valitettavasti Emilin elämää on jo lapsesta asti synkistänyt epilepsia, jonka kynnet vielä tähänkin päivään asti tiukasti yltävät. Työtä ei voida tehdä kokoaikaisesti, eikä ajokorttiakaan myönnetä – sairautta ja kohtauksia myös pelätään, eikä mitään kovin riskialtista tai hullua uskalleta tehdä. Edes alkoholiin ei mielellään tänä päivänä kosketa, sillä Emil kuuluu heihin, joiden keho ei iloaineita kestä ja homma lipsuu helposti ylitse. Mitään bilehileä ei nuorukaisesta saa, vaikka niinä harvoina kertoina, kun humalassa ollaan joko jurotetaan nurkassa tai vedetään täysillä. Selvinpäin omat rajat kuitenkin tiedetään ja tunnistetaan ja siksi limumukiin tartutaan kaikkein mieluiten.

Yksinkertaistettuna Emilin sisin on varsin herkkä ja haavoittuvainen ja kaikki se kätketään ujoon ja vakavamieliseen ulkokuoreen. Ihmissuhteissa kompuroidaan herkästi ja sinisilmäiseksi heittäydytään jatkuvasti, kaikista peloista huolimatta itseään ei osata tai huomata suojella. Silti nuori mies on sellainen, josta moni helposti pitää. Hyväsydämisyys paistaa nopeasti läpi, kun jään saa murrettua ja sen takaa löytyy vielä monia muita piirteitä Emilistä kuoriutuen monitahoinen persoona iloine ja suruineen.

tumblr_inline_oejhanzxUd1rifr4k_500.gif
tumblr_inline_ngyhvkkyX21t6da4c540.gif

Looks

Luonteen suurimmat ominaispiirteet, ujous ja rauhallisuus, näkyvät myös Emilin ulkokuoressa. Elekieli on varsin hillittyä ja pehmeää, sellaista, joka ei ensimmäisenä huomiota herätä, viihtyyhän nuorukainen ennemmin hiljaa taka-alalla kuin huomion keskipisteenä. Ujous näkyy myös selvänä välttelynä, silmiin ei välttämättä uskalleta katsoa ja nouseepa joskus harvoin punakin poskipäille. Yleinen olemus myös vaikuttaa synkältä, surumieliseltä, vaikkei olo tämmöinen olisikaan. Jostain kumman syystä Emil silti tuntuu kiehtovan ihmisiä, liekö ympärillä leijuva aura on niin pehmeä ja hehkuva, että lähelle halutaan tunkea. Tutussa ympäristössä ja läheisten keskellä Emil on paljon avautuneempi, jolloin liikehdintäkin saa tietynlaista särmikkyyttä ja hymykin kasvoilla muistaa piipahtaa. Töissään nuorukainen onkin sitten aivan erilainen, itsevarma vaikkakin edelleen ilmoille lausutaan vain tarvittavat asiat, eikä ilme iloisemmaksi meinaa millään muuttua. Tietenkin Emilillä on myös tapana puhua vieraiden ihmisten ja välillä niiden tuttujenkin seurassa hiljaa, vaikka on mitä turhinta miellyttävää, sopivan miehekästä äänensävyä säästellä.

Kiitos urheilullisten elämäntapojen oma keho kannettaan varsin vakuuttavasti ja tyylikkäästi, eikä ryhdissä ole mitään moitittavaa. Lihaksikkuus näkyy kauttaaltaan koko ruumiissa ja näkyisi varmasti paremminkin, jos ruokailutottumukset olisivat kunnossa. Painoakaan ei ole juuri 60 kiloa enempää, sillä Emil on edelleenkin jokseenkin pienikoinen ja lyhyt, kun pituutta varrella on vain 168 cm. Uskottavuutta ei lisää myöskään nuorekkaat kasvot, joilla suloisuutta ja tiettyä pyöreyttä edelleenkin on. Omat piirteet eivät ole myöskään aivan niin tummat, kuin perheen muilla jäsenillä, vaikka esimerkiksi kulmat vahvat ovatkin ja ihonsävy lämmin. Silmätkään eivät ole ruskeaa sävyä saaneet, vaan niissä vallitsee metsänvihreys. Jokin punaisuutta luova geeni on myös Emilille hypännyt jostain sukupolvien takaa, sillä tumman sävyisissä hiuksissa vivahtaa kuparin sävyä ja kuumimman kesän aikaan auringonpaiste tekee poskipäille ja nenälle pisamia.

Ulkonäöstä on aina huolehdittu ja nykypäivänä vielä antaumuksellisemmin, kun esimerkiksi kasvoja jaksetaan huolella pestä, rasvata ja kosteuttaa päivittäin. Hiuksiinkin erilaisia tököttejä laitetaan myös, että suortuvat yhtä pehmeinä ja hyväkuntoisina jaksaisivat pysyä. Uloshan ei mennä hiuksia laittamatta ja päällekin täytyy kunnolliset vaatteet laittaa, vaikkei Emilillä mitään varsinaista tyyliä ole. Mikä tahansa omaa silmää miellyttää ja edes vähän mukavalta tuntuu. Kirkkaista väreistä pitäydytään, vaikka kengät voikin suurempaa väriskaalaa edustaa. Ranteessa pidetään älykelloa ja silloin tällöin edelleen rannekorua, missä on epilepsiasta kertova merkki. Kaulaan on vakioitunut kenties veljen tapaan risti, joka kuitenkin varsin pieni ja vaatimaton on, hopeakullasta valmistettu.

tumblr_inline_oejhai7tfq1rifr4k_500.gif
tumblr_inline_ngyhemlxRe1t6da4c540.gif

Extras

Epilepsia - jo lapsuudesta asti vaivannut sairaus on aina varjostanut elämää, vaikka Emil on siinä kohtaa onnekas, ettei epilepsia ole vaikuttanut kehitykseen tai kykyyn oppia. Sairaus on silti ollut hankala ja istunut tiukassa, eikä sen todellista syytä ole onnistuttu selvittämään aivan täysin. Tällä hetkellä nuorukainen syö kahta eri lääkettä ja kohtaukset ovat pysyneet kurissa. Lääkärien mukaan lisätutkimukset ja mahdollinen leikkaus olisi paras vaihtoehto, mutta valitettavasti ne ovat erittäin kalliit, kun vakuutusta ei ole ollut. Toisaalta ovathan lääkkeetkin kalliit. Omaan terveyteen on alettu pikkuhiljaa uskoa ja luottaa siihen, ettei kaiken pimentäviä kohtauksia tällä hetkellä tule.

Bee - sheltti hankittiin välittömästi, kun kampuksen asuntolasta päästiin muuttamaan ja koira onkin eläinrakkaalle Emilille osoittautunut erityisen tärkeäksi kumppaniksi. Iloisen hännänheiluttajan kanssa jaksetaan touhuta yhtä sun toista – kuten agilityä ja tokoa. Koiralle myös kerrotaan kaikki elämän ilot ja surut avoimesti, sen kanssa nukutaan samassa sängyssä ja melkein syödäänkin samalta lautaselta. Silloin kun Emil ei itse koiran kanssa kerkeä viettämään aikaa hoitaa Colette sitä tai Alfie – Bee tuleekin erittäin hyvin toimeen Alfien Butcherin kanssa.

Urheilullinen - Emil on aina pitänyt urheilua jonkinlaisena pakokeinona todellisuudesta, eikä harrastusta ole aikuisiälläkään unohdettu. Omasta kehosta tulee huolehdittua niin viikoittain kuntosalilla kuin päivittäin lenkkeilyn parissa. Erilaisia lajeja tulee myös kokeiltua aina silloin tällöin, joista viimeisin villitys on ollut seinäkiipeily.

Musikaalinen - suvussa periytynyt musikaalisuus on myös Emilin geeneissä. Lauluääni on mitä verrattomin, mutta treenaamaton ja raaka. Miksi laulamista olisi ikinä tarvinnutkaan opetella, kun ei omalta ujoudeltaan uskalleta juuri kelleen muulle kuin itselleen laulaa. Musiikista nautitaan paljon ja osataanhan itsekin sointuja luoda kitaran kanssa. Nuotteja ei ole ikinä vaivauduttu opettelemaan, vaan ne napataan kuuleman perusteella.

Teen suurkuluttaja - kahvi ei ole ikinä Emilin makunystyröitä hivellyt, mutta teetä sen sijaan saatetaan juoda turhankin monta kuppia päivässä. Mitään suosikki makua ei ole, mutta hunajaa on seassa oltava. Kausittain tee vaihtuu myös kaakaoon, jota juodaan niin kuumana kuin kylmänäkin, mutta vain kermavaahdon kanssa.

Sokerihiiri - makea on Emilin suurin heikkous ja sokeria himoitaan paljon enemmän kuin suolaisia vaihtoehtoja. Herkuilla korvataan myös usein lämpimiä ruokia etenkin silloin kun kukaan ei ole vahtimassa. Emil on itse varsin surkea ruuanlaittaja mikä varmasti on osittain syyllinen epämääräisiin ruokailutottumuksiin.

Lähes päihteetön - kun ensimmäistä kertaa elämässä alkoholiin koskettiin, ei seuraukset olleet mitenkään hyvät eikä moneen vuoteen sen jälkeen tippaakaan prosenttipitoisia nesteitä nautittukaan. Vaikka epilepsia lääkityksellä on varmasti jonkinlainen rooli huonossa viinapäässä, liittyy asiaan jotain muutakin eikä Emil sen takia juo juuri yhtään. Baareissa, lukuun ottamatta Black Velvetiä, notkutaan hyvin harvoin ja humalat ovat satunnaisia. Lähes aina, kun nuorukainen sitten juokin, on seurauksena jonkinlaiset överit, vaikka tänä päivänä ei enää sairaalaan joudutakaan.

Siivoushullu – siisteys ja järjestys on nuorukaiselle varsin tärkeää. Sotkuista ympäristöä ei kestetä ja siksi puunaamiseen ja kuuraamiseen käytetään usein luvattoman paljon aikaa. Myös tavaroiden järjestely ja oikeilla paikoilla olo on tärkeää. Emilissä on myös jonkinlaista perfektionistin vikaa, kun jo kaupassakin saatetaan purkkeja käännellä samaan järjestykseen ajatuksissaan.

Arkajalka - on monia asioita, mitä Emil suoraansanottuna pelkää. Korkeat paikat, ahtaat paikat, pimeä, ötökät, joista etenkin hämähäkit ja kaikki mitkä lentää. Sen parempia tuntemuksia ei aiheuta linnut tai kauhuelokuvat - vilkas mielikuvitus ja lievä taikauskoisuus tekevät mielelle usein kepposia.
 

Surkea somen käyttäjä - sosiaalinen media ei ole ikinä Emiliä kiehtonut ja vaikka kaikki tilit Facebookista Instagramiin omistetaan ja niitä päivittäin luoetaan, ei omia henkilökohtaisia asioita palveluihin päivitetä.

giphy.gif
tumblr_inline_ngyhyvPYBF1t6da4c540.gif
bottom of page